lauantai 21. kesäkuuta 2014

Keskikesän herkkuja, raparperipiirakka ja mascarponekerma kirsikoilla

Aah nam! Pihalla komeileva raparperipensas on parina kesänä jäänyt rauhaan, mutta tänä vuonnapa iskin sitä Victorinoxilla (hiton hyviä veitsiä muuten) ja leivoin piirakkaa. Stockan herkussa pyöriessä mukaan tarttui kaikenlaista, kuten tuoreita kirsikoita, joita alkujaan piti nauttia sellaisenaan, mutta mielikuvitus iski jälleen. Tässäpä nämä, aloitetaan piirakalla.

Pohja:
150 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
n. 400 g raparperia
1 prk rahkaa
1 dl sokeria
2 kananmunaa
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota voi ja sokeri, lisää muna voimakkaasti vatkaten. Sekoita kuivat aineet ensin keskenään ja sitten sokerivoimunamössöön vähän kerrallaan. Painele voideltuun vuokaan tasaisesti (ja menetä hermosi, kuten minä. Murotaikinat eivät vieläkään ole ystäviäni).

Kuori ja huuhtele raparperit, pilko ja heitä vuokaan pohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi. Sekoita täytteen muut aineet tasaiseksi seokseksi ja kaada raparperien päälle, yllättäen tasainen kerros on toivottava.

Paista 175 asteessa noin 35 minuuttia.

Tarjoa vaikkapa mainitun mascarponekerman kanssa, eli pikkuinen purkki kermaa vatkataan kovaksi vaahdoksi, sekaan purkki mascarponea ja sekoita lisää. Lisänä käytin noin 200g kirsikoita, joista luonnollisesti oli napsittu kivet pois ja hyvä olisi myös pilkkoa ne mokomat, sitten vaan kerman kanssa sekaisin, piirakan päälle ja ääntä kohti!

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Juhlallista elämää

Hei pitkästä aikaa!
Lapsenhoito on vienyt aikaa keittiösotkemiselta, mutta linjoilla ollaan. Viime viikonloppuna meillä vietettiin yhdistettyjä 1-vuotissynttäreitä ja valmistujaisia, vaikka vierasmäärä koki viime hetkillä karsintaa, kun ystävämme norovirus päätti kaataa läheisiä potemaan, harmi. Mutta juhlat on saatu pidettyä ja tarjolla oli:
- Kanapastasalaattia (sen ohje on nimiäistarjoilupostauksessa)
- Voileipäkakkua
- Karjalanpiirakoita ja suolakeksejä sekä levitteitä
- Porkkana-paprikapiirakkaa (Kinuskikissan Pupun porkkanasipulipiirakkaa mukaillen)
- Sipsejä (mieheni halusi näitä!)
- Keksikimara (eli ihan julmetun montaa sorttia pikkuleipiä)
- Kuivakakkua
- Täytekakkua
Juomina oli perinteiset kahvit, teet ja limsat sekä kuohuvaa.

Voileipäkakku oli elämäni ensimmäinen itsenäisesti väkerretty tuotos.
Katsoin hiukan vinkkejä Kinuskikissan sivustolta, loput improvisoin sitä mukaa kun tein kakkua ja tuskailin mihin olen taas sotkeutunut.

Ohje puhtaasti perstuntumalla, jotensakin näin:

- vajaa 1,5pkt paahtoleipää (Vaasan Iso monivilja)
- maitoa kostutukseen
- n.400g savukinkkua, osa silvottuna pieneksi (jätä osa koskematta ja käytä koristeluun)
- 1 paprika hienoksi silputtuna
- 2 pientä maustekurkkua silputtuna
- purkki creme fraichea
- majoneesia
- vajaa 3 purkkia tuorejuustoa, ruohosipuli ja maustamaton (Philadelphia)
Koristeluun:
- muutama kirsikkatomaatti ja viinirypäle
- persiljaa, herneenversoja, hieman juustoraastetta, kurkkua

Tee ensin täyte, sekoita ruohosipulituorejuusto ja creme fraiche keskenään, lisää sitten silputut maustekurkut, paprika ja kinkku, sekoita. Poista leivistä reunat ja lado alustalle haluamaasi muotoon, kostuta maidolla ja levitä täytettä päälle, toista niin kauan kuin täytettä riittää. Laita yöksi jääkaappiin kelmuissa ja kevyt paino päälle. Seuraavana päivänä sekoita kuorrute, eli creme fraichea, majoneesia ja maustamatonta tuorejuustoa, maistele välillä ja lisää creme fraichea ja etenkin majoneesia vähän kerrallaan. Kun koostumus on sopiva, levitä kakun päälle tasaiseksi kerrokseksi, koristele haluamallasi tavalla ja näkemyksellä. Lisään oman tekeleeni kuvan myöhemmin.

Täytekakku fuskattiin. Eli käytin valmista pohjaa, kun omatekoinen epäonnistui surkeasti.
Täytteenä oli Ikean appelsiini-seljahilloa ja mascarponekermaa, eli yksinkertaisesti kovaksi vaahdotettuun kermaan sekoitin rasian mascarponea, sitä riitti kuorrutukseenkin. Kostutuksena Sodastreamin seljalimsaa lantrattuna vedellä. Muuten kuorrutuksessa käytin perinteisesti kermaa, koristeena strösseleitä, muutama viinirypäle (mies kehui niiden sopivan täytteiden kanssa hyvin) ja megafuskuna lapsen valitsema kakkukuva. Ne muuten sitkistyvät jos kakku ei mene kerralla vieraiden suihin tai kakku joutuu odottamaan syöjiään. Ei ehkä ensi vuonna, jos voin suinkin välttyä, niin kätevä kuin se onkin. Mutta kakku oli hyvää ja antoi ideoita tulevaan, ehdottomasti pelleilen mascarponen kanssa toistamiseen!