sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Pulled pork eli revitty possu

Meillä tätä on tehty muutaman kerran, ei maksa juuri mitään ja helppoa on. Myös tämä on ainakin hetki sitten ollut jonkinlainen trendiruoka, kuten se avokadopasta.

Lopputuloksesta voi tehdä mitä vaan tunkea burgerin tai pitsan täytteeksi, syödä vaikka sellaisenaan tai miksei ihan kotiruokatyyliin keitettyjen perunoiden ja ruskean kastikkeen kanssa, jokainen päättää itse.

Nopeamminkin tämän voi tehdä, minun tyylini on tämä. Tästä määrästä ruokkii vähän isommankin porukan, vähän riippuu missä muodossa sen tarjoilee, mutta noin 4-6 henkeä saa mahansa täyteen oikein mukavasti.

Tarvitset:

n. 1-1,5 kg kassleria, possun niskaa tmv.
n. litra lihalientä (kuumaa saa olla)

Ota liha huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Heitä lämmennyt lihaköntti sellaisenaan uuninkestävään vuokaan, jonne kaadat lihaliemen perään. Laita kansi tai folio päälle ja laita koko komeus uuniin, noin 140-160 astetta ja ainakin 8 tuntia, esimerkiksi yön yli ja aamusella voi pikkasen pienentää lämpöä. Käy välillä sohaisemassa haarukalla, sillä kuten tiedämme, possunliha pitää olla täysin kypsää, sitä ei syödä mediumina kuten nautaa.

Kun liha on ollut aikansa lillumassa, ota se pois uunista ja nosta lihaköntti varoen lautaselle tmv. Revi se tuhannen päreiksi, itsellä toimii hyvin kaksi haarukkaa aseina, jos lihassa on erikseen läskikerros, ota se pois ennen repimistä, ei sillä mitään tee. Lihaliemen voi hyödyntää kastikkeeseen, jos teet semmoista.

Huomaa, jos lihassa ei ole marinadia, kannattanee sitä maustaa muutenkin kuin pelkällä lihaliemellä, esim. hieromalla mausteita pintaan tai tekemällä liemestä hiukan tujumman. Ja mikä estää tunkemasta pataan vaikka sipulia ja porkkanaa?

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Pikaruokamättökatsaus ja vähän ravintoloistakin

Koska jouduin pakkolepoon, en saa kokata. Sekös kismittää monen muun asian lisäksi, ei saa tehdä niin mitään, muuten mahan pieni asukas kimpaantuu ja keksii lähteä syntymään liian aikaisin. Ei ole hyvä se.
Joten, nyt on muutamia kertoja nautittu jonkun muun tekemää sapuskaa ja tässä pieni kooste muutamasta paikasta minkä eväitä olen nautiskellut oululaisuuteni aikana. Jatkan tätä sarjaa vielä tulevaisuudessakin.

Indian Cuisine: Elämäni ensimmäinen kosketus intialaiseen ruokaan ja olihan se hyvää, on ollut joka kerta. Kanakorma ja murgh malai wala ovat suosikkejani, myös paikan naan-leipä on ihanaa. En pidä tulisesta ruuasta, mutta esimerkiksi kasviskofta ei ollut tulista, vaan mausteista. Tosin lounasbuffassa joskus pitää tämän maitonaaman pyyhkiä nenää. Viimeisin uusi maku oli buffan talon kala, joka oli aika kiinteää tonnikalamuhennosta, vähän epäröin aluksi mutta taivuin kokeilemaan kun lounasseurana ollut veljeni sanoi sen olevan hyvää ja olihan se! Ehdottomasti yksi suosikeistani Oulussa, hintataso on mielestäni keskitason tuntumassa, esim. lounasbuffa on siinä vajaa kympin ja kolmen ruokalajin menun (nimellä päivän tarjous) saa parilla kympillä.

Kaijon kipsa: Grillisafkaa! Lisäksi kipsalta saa bosnialaista ruokaa, josta olen kokeillut kanavartaita ja maistellut siipan ottamaa makkara-cevapcicivuorta. Varmasti yksi Oulun parhaista grilleistä, uskaltaisin väittää, ellei jopa paras. Täältä saa perus makkaraperunoiden ja bosnialaisten ruokien lisäksi pitsaa ja kebabia, yhden keburullan puolikkaan olen kokeilunhalussani maistellut, tykkäsin.

Hermeli: Tänne en mene riemusta kiljuen. Kehuttu kiinalaisruoka ei ole omalla kohdallani aiheuttanut iloa. Ei sitten yhtään. Kerran olen syönyt paikan grilliosastoa hampurilaisen muodossa, joka oli ihan ok, mutta olen syönyt parempaakin. Vähän sellainen viimeinen vaihtoehto, vaikka onkin kaikista ruokapaikoista se lähin. (nyt oululaiset pystyvät päättelemään asuinalueeni...)

Hai Long: Tämä kokeiltu kahdesti. Friteeratut ruuat ovat aika vaaleita, eli ei ole väriä pinnassa, mutta hyvää ruokaa täältä saa ja buffa on kokeilemisen arvoinen. Varoitus: viikonloppuna ja pyhinä buffan hinta pompsahtaa sinne 16 euron korville, ilmeisesti tarjonta on silloin laajempi ja samalla (lisämaksusta?) on mahdollisuus testata Yongshi-buffet, jossa mätetään lautaselle halutut ainekset vihanneksista lihaan ja kiikutetaan lautanen kokille, joka pyöräyttää niistä annoksen nälkäisen asiakkaan silmien alla. Sisustus on mahtava, todella tyylikäs ja ihastuin karppialtaaseen, olisin voinut töllistellä fisuja hamaan hautaan.

Grilli Swing: Kummallisten aukioloaikojen riivaama, mutta ehdottoman suositeltava. Bosnialaista ruokaa täältäkin perusmättöjen ja pitsojen ohessa. Tekevät vielä leivän itse paikan päällä, eli tuoretta tuoksuvaa leipää vaikkapa cevapcicin kera, aijaijai! Jos suinkin tämä on auki, niin kannattaa testailla ja etenkin niitä bosnialaisia annoksia. Ne hampparit on sitten isoja, me kaksi käppänää syömme yleensä yhden puokkiin. Toinen jännä annos on nimeltään Tuiralainen, täytetty ranskanleipä, on salaattia, makkarasiivua, cevapcici-tankoja... Huh huh.

Ainoastaan Hermelillä ei ole kotisivuja, muut löytyvät kyllä googlen avulla, sekä tietty oululaisesta känkkycomista. Jatkanpa tätä lepäilyä, mitäs muutakaan.